Erkka on jo muutamassa jaksossa todennut, että “tää on laitonta, koska on laki jonka tarkoitus on kieltää tällainen”. Lakiasioissa ei todellakaan ole kyse siitä, mikä jonkun lain idea on, vaan merkittävää on se, miten asia on lakiin muotoiltu. Tästä esimerkkinä drm-suojauksen nauhoittamalla kiertävä ohjelma, josta mainittiin, olikohan toissajaksossa.

Tämäkin oli maksettu mainos

Tekijänoikeusmonologista tuli mieleeni, että yritykset ajatellaan ehkä vähän liian helposti jotenkin loogisina ja sisäisesti yhtenäisinä toimijoina. Suuryrityksissä taitaa kuitekin olla — samaan tapaan kuin suurissa puolueissa — aika paljon tyyppejä, jotka ovat juurtuneita toimintatapoihinsa ja joiden täytyy puolustella ja jatkaa aiempaa politiikkaansa puolustaakseen omaa henkilökohtaista etuaan ja asemaansa organisaatiossa. Yritysten IPR-jutuista vastaavat osastot siis puskevat nähdäkseni koko mediateollisuuden naurun- ja uhanalaiseksi tekeviä IPR-oikeudenkäyntejä maailman tappiin asti, koska niiden puskeminen ruokkii IPR-jutuista vastaavaa osastoa ja sen tulospalkattuja lakimiehiä ja pikkudirikoita, vaikka ulkoapäin katsottuna olisi tuskaisen selvää, että toiminta on haitallista yritykselle ja sen koko toimialalle.

Jos tekijänoikeusidiotismiin haluaa tolkkua, pitää poliitikkojen lisäksi pystyä vakuuttamaan myös suuryritysten omistajat ja korkein johto asiastaan. Muutos on mahdollista, jos nykymeiningille kriittinen liikehdintä pystyy argumentoinnin ja keskustelun lisäksi kääntämään asiasta pihalla olevien poliitikkojen gallup-kannatukset ja tekijänoikeusinkvisiittorien valtaamien yritysten voitot laskuun samalla kun kestävästi toimivat kilpailijat menestyvät.